Heräsin äsken painajaiseen. Pakko kirjoittaa se heti kun vielä muistan. Ulkona on sumuista ja vielä hämärää, väsyttää ja jostain syystä särkee päätä.

Olin luonasi jossain kekkereissä. Paikalla oli paljon ihmisiä, joista en tuntenut juuri ketään. Ihmiset tuntuivat vaeltaneen paikalle sattumanvaraisesti. Valtaosa oli miehiä ja meitä vanhempia. Osa oli tuhdissa humalassa vaikka oltiin vielä iltapäivässä. Makasit sohvalla ja luit lehteä tai jotain, kommentoit siitä käsin ympärillä käytyä keskustelua.
Paikalla oli myös yksi ihminen TaiKista, nainen. En tiedä mistä juuri tämä henkilö oli päätynyt osaksi unta. En tee hänen kanssaan mitään yhteistyötä, tärmäämme satunnaisissa tilanteissa, kuten lounaalla. Ehkä siksi, että tämän tyypin habitus jostain syystä ärsyttää minua. Yksinkertainen, ruma ja alkeellisen/olemattoman tyylitajun omaava ihminen, joka kuitenkin on varustettu uskomattomalla itsevarmuudella ja koppavuudella. Hän kirjoitti kesän aikana (työajalla) gradun Lappeenrannan tekuun ja jouduin työn vuoksi kommentoimaan sitä, se oli sietämättömän alkeellinen kysymyksenasettelultaan ja tekstiltään. Suhtautuisin tähän itseäni yli kymmenen vuotta vanhempaan yksinhuoltajaäitiin säälinsekaisella ymmärryksellä, jos hän ei olisi niin itsevarma ja alati valmis neuvomaan muita.

No takaisin uneen. Eeva, joka on henkilön nimi, oli siis juhlissa ja osallistui aktiivisesti keskusteluun. Olin aavistuksen kyllästynyt ja menin toiseen huoneeseen. Katsoin ikkunasta ja huomasin, että kadulla oli tapahtunut onnettomuus. Mies makasi selällään epämääräisen peltikasan sisällä, auton ilmeisesti, hänen päällään oli iso pellin pala, jota toinen iso mies yritti kammeta pois. Molemmat olivat veressä. Kukaan ei pysähtynyt auttamaan. Viereiselle pysäkille kaarsi bussi, joka jätti ihmisiä kyydistä ja jatkoi matkaa. Mietin ikkunan takana, että joku on kyllä varmasti jo soittanut ambulanssin,  joku on hälyyttänyt apua ainakin iso mies, jos eivät muut. Mies sai pellinpalasen nostettua ja jäi pitelemään sitä. Hän seisoi melkein ajoväylällä ja piteli palaa, oli selvästi lopen uupunut. Pohdin ikkunan takana, että miksi hän ei laske palaa maahan ja mene auttamaan toista miestä, joka oli selvästi pahemmin loukkaantunut, tai miksi kukaan ei pysähdy ja auta miestä palasen pitämisessä. Ambulanssin odottaminen tuntui ikuisuudelta, eikä sitä kuulunut. Mies vain piteli palasta ja toinen vääntelehti tuskissaan, autot singahtelivat miehen ohi hiljentämättä. Päätin  mennä toiseen huoneeseen kertomaan asiasta muille.

Toisessa huoneessa oli edelleen käynnissä keskustelu, nyt sinun ja Eevan välillä. Pientä flirttiä ilmassa, tuttavallista sanailua. Yritin sanoa jotain, mutta humalainen mies solkkasi, että ei saa keskeyttää, kun Eevalla ja sen nuorella miehellä on juttu kesken. Mies yritti jotenkin lähennellä ja jatkoin matkaa luoksesi. Ymmärsin, että valtaosa vieraista oli Eevan tuttuja, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. En ymmärtänyt, mistä sinä ja Eeva ylipäätään tunnette. Yritin selittää että onnettomuus on tapahtunut, en siis auttaakseni miehiä, vain kertoakseni, että näin on käynyt. Olitte kuitenkin Eevan kanssa liian uppoutuneita keskusteluun, etkä kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vilkaisit vain ohimennen, ja jatkoit juttua. Menin vihaisena toiseen huoneeseen ja suljin oven perässäni. Oma asiani oli mielestäni kohtalaisen tärkeä, kadulla oli edelleen sama tilanne, ambulanssi ei ollut tullut. Kohta sama humalainen mies yritti tulla ovesta sisään lisrkuttaen jotain, mutta käskin painua helvettiin. - Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu, ajattelin. Ihmettelin, mitä Eeva ystävineen koko paikassa oikein tekee.

Hetken kuluttua tulit sisään ovesta. Yritit maanitella minua paremmalle tuulelle, kysyen mikä harmittaa. Sanoit, että ei minun pitäisi hermostua siitä, että Eeva asuu luonasi nyt jonkin aikaa, kunnes löytää asunnon. Olit luvannut että hän voi jäädä, kun on yksinhuoltaja ja tarvitsee apua. Lapsi oli jossain muualla tosin. Raivostuin tietysti aivan silmittömästi. Miksi nainen asuu sinun luonasi, miten hän on sinne ylipäätään päätynyt, mikä on suhteen luonne? Kerroit että Eeva oli tarttunut mukaan työpaikan juhlien jälkeen, pelkkä pano siis, ei edes hyvä sellainen, ruman näköinenkin, mutta kännissä mies ei mahda itselleen mitään. Nainen tuli mukaan ja sitä naitiin. Aamulla oli käynyt ilmi Eevan asunto-onglema, ja olit ritarillisesti päättänyt olla avuksi. Vakuuttelit, että tässä ei ole kysymys sen kummemmasta, järjestelystä. Minun ei kannattaisi olla mustasukkainen, koska Eeva vain asui luonasi ja teidän välinen seksi oli satunnaista lääkettä pahimpaan panetukseen. Kun sitä kerran oli lähellä, eikä Eeva pannut vastaan. Ethän nyt Eevan kanssa olisi ikinä mistään muusta syystä kuin seksin vuoksi. Sitä paitsi et nainut Eevaa samoina päivinä kuin minua, joten kenenkään ei pitäisi ottaa asiaa itseensä.

Tähän raivon tunteeseen heräsin, hyvä että en alkanut puoliunessa heitellä tavaroita, kun olin niin vihainen. Olin herätessä ensisijaisesti hirveän vihainen itselleni, kun edelleen olen tällaisessa tilanteessa, alistun epäluottamukseen, en vaadi tyhjentävää selitystä, enkä etsi itselleni jotain parempaa. Aika tylyt fiilikset siis. Onneksi kirjoitin unen tänne sen sijaan, että olisin heitellyt tavaroita. Nousen nyt sängystä ja odottelen, että kohta tulet poraamaan tauluille reikiä seinään.