No nyt päätös on sitten tehty. En tiedä miksi olen näin valtavan surullinen asiasta. Ehkä vain olen niin äärettömän pettynyt. Olen kyllä myös aika katkera: miten vitussa nyt voidaan olla tässä tilanteessa, kun kuukausi sitten vielä tuli todettua että yrittämisen puutteeseen tämä ei ainakaan kaadu. Missä se yrittäminen on nyt? Kävikö flaksi, kävelikö jotain kiinnostavampaa eteen?

Rakentava tämä tilanne ei ole minusta millään muotoa, ainoastaan hajottava. En tiedä miten tästä jatkan, miten tästä voi päästä yli?