Maailmassa on hyviä asioita, kuten ihana kuurainen maisema, joka levittäytyy nyt ikkunasta. Ulkona on mitä ihanin kirpeä päivä, ulkonaolon jälkeen illan juhlien valmistelu ei houkuttele yhtään. Haluaisin vain tuijotella ulos ja fiilistellä maisemaa. Aurinko laskee ja taivalla on lukemattomia erilaisia vaaleansinisen ja punaisen sävyjä.

Tein tänään lisää puhdistuksia, en halua, että elämääni seuraa enää kukaan josta en pidä. Olin eilen entisten työkavereiden kanssa ulkona. Muuten mukavaa, ja ystävät olivat ihania, mutta törmäsin muiden ex-kollegoiden kysymyksissä vastenmielisellä tavalla siihen, että jos päättelen ihmisten käytöksestä jotain, osun aika usein tavalla tai toisella oikeaan. Olkoon se merkki kyynisyydestä tai mistä vain, mutta eilinen ilta todisti, että aikoinaan arvasin mitä on meneillään ja se oli totta. Vaikka avainhenkilö ei paikalla luojan kiitos ollutkaan, on ihmisten uteliaisuus ja juoruilunhalu puistattavaa. Aika monet tuntuivat tietävän minun elämästäni asioita, joita heidän ei pitäisi tietää, jotka eivät heille kuulu ja joiden ei pitäisi olla heidän intressipiirissään. Kävi kuitenkin ilmi, että minä ja elämäni olen aika likaisella tavalla ollut paikalta puuttuvan henkilön intressipiirissä ja kiinnostusta on sitten jaettu laajemmallekin väelle. Kumma kyllä,  tiedot, joita minua pyydettiin vahvistamaan, eivät olleet peräisin minulta. Keneltäköhän sitten? Kontakti on ilmeisesti pysynyt yllä jonkun muun kuin minun kanssani. Se on kieltämättä mielenkiintoista - panee ajattelemaan. Tiettyä skandaalinhakuisuutta oli selvästi ilmassa, yksityiskohtia janottiin ikäänkuin elämääni seurattaisiin reaaliajassa. Minulta udeltiin omaa kantaani siihen, mikä tilanteemme tällä hetkellä on. Pohdinkin vaikuttaako se kenties jonkun käytökseen jatkossa, voiko nyt edetä?

Siitä olen varma, että kaikki mitä sanoin tai jätin sanomatta raportoidaan eteenpäin. Niin monet nauttivat saada katsella, kun toisten elämä menee pieleen, ja seuraavat mielellään kommenttiensa aiheuttamia reaktioita, toisen pahaa mieltä. Lisäävät vettä myllyyn ilkeillä vihjailuilla. En tiedä mistä se johtuu. Säälittävää se joka tapauksessa on, ja osoitus siitä, että avoimuus ei kannata ja seuransa pitää valita todella tarkkaan. En vastannut uteluihin, pyrin sivuuttamaan kysymykset ja vaihtamaan puheenaihetta, mikä ei ollut helppoa. Ilmassa oli aikamoinen latinki mielistelyyn verhottua pahantahtoisuutta.

Tänään on surullinen ja yksinäinen olo, eilinen kerrytti lian ja pahanolon määrää. Vaikea on jättää ihmisten puheita ja ilkeyttä omaan arvoonsa, kun itse on vereslihalla. Onneksi voin kohta sanoa, että ei kiinnosta - ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen leikannut yhden raajan pois ja viskannut sen menemään, mutta ilman yhtä raajaa ei kuole, voi elää elämää vaikka vähän vammautuneenakin. Pyrkimyksenä on että jonain päivänä on taas kokonainen.

Nyt lasagnen laittoon...