Vietin iltapäivän seminaarissa, jonka ohjelma sisälsi paljon puhetta luovuuden, etiikan ja intohimon tiimoilta. Kirjoitin paljon asioita muistiin, mutta yksi asia jäi muhimaan ylitse muiden. Loputtomalta tuntuvan kalvosarjan päätöskuvassa oli muistitaulu, jossa punainen sydän ja sen alla teksti: Kuunnellaan sydänääniä! Esityksessä kuvaan liittyi viesti käyttäjälähtöisestä suunnittelusta, mieltä ja sydäntä liikuttavien elämysten tuottamisesta muotoilun avulla, mutta elämäni kriisiä 24h läpikäyvänä lausahdus puhutteli minua toisesta näkökulmasta.

Jäin pohtimaan kuunnellaanko ihmissuhteissakin liian vähän sydänääniä? Ollaanko liiaksi järkeilyn ja analyysin kahleissa, sen sijaan, että keskityttäisiin olennaiseen, siihen mikä tuottaa liikettä sydänalassa, tunteeseen, elämykseen? Arvioidaan harrastuksia, perhesuhteita, koulutustaustoja, sosiaalista statusta jne. sen sijaan että koettaisiin tunnetta, rakkautta tai rakkauden puutetta. Mainitut asiat ovat toki tärkeitä, useinhan yhtäläiset intressit ja taustat ovat vaikuttimena rakkauden tunteen syntymiseen, toisaalta taas eroavaisuudet saattavat vaikuttaa sen sammumiseen. Mutta mitä jos rakkaus syttyy yhtenevien intressien puutteesta huolimatta? Kuuluvatko sydänäänet järjen äänen yli, jos eroavuudet puhuvat eri tahtiin niiden kanssa?

Lienee helppo arvata, että järkisyitä eroon, jota tässä blogissa prosessoidaan, riittää jaettavaksi asti. Uskon vahvasti, että monet (myös me eron osapuolet) ovat nähneet persoonissamme, intresseissämme ja elämäntavassamme enemmän eroja, kuin yhtäläisyyksiä. Suhdetta koossapitävä elementti oli siis pitkälti tunne, sydänäänet. Mutta mitä tunteelle sitten tapahtui, kun suhde viralisesti päättyi ja muutimme erillemme kuukausi sitten? Kuoliko se kokonaan, vai painuiko vain nukuksiin järkisyiden alle? Oliko sydänäänten tuottama elämys sittenkin liian heiveröinen ylittääkseen järkeenkäyvät selitykset?

Suurimman ongelman ehkä muodostaa se, että me ihmiset emme pidä järjen ja tunteen ristiriidasta. Haluamme, että ne kulkevat käsi kädessä rinnakkain, haluamme koko paketin kerralla; kumppanin, joka vetoaa sekä järkeen, että tunteeseen. Täydellinen paketti on kuitenkin äärimmäisen harvinainen löytää, varsinkin kestävä sellainen. Omalla kohdallani sitä ei ole vielä tullut vastaan, enkä rehelisesti sanoen oikein edes usko, että se on mahdollista. En siis aio jatkossakaan tuhlata aikaani järjen ja tunteen täydellisen yhdistelmän metsästämiseen. Kuuntelen mieluummin herkällä korvalla sydänääniä.