Heräsin aamulla ja kun katsoin peiliin en tuntenut itseäni. Ksvot olivat itkemisestä niin turvonneet, ehkä unilääke teki vielä oman tehtävänsä. Jää ei auttanut asiaa ja lopulta oli pakko lähteä turvonneena töihin. Tuntui että koko matkan ihmiset tuijottivat minua, yritin pitää katseen maassa kun olin koko ajan purskahtamassa itkuun. Töihin päästessäni en voinut katsoa esimiestä, tuijotin vain tietokoneen näyttöä, vaikka hän puhui minulle. Ajattelin, että alan itkeä jos katson toista ihmistä. Kollegan tullessa töihin en enää voinut pitää sisällä, itku tuli. Päivä meni muuten suhteellisen säädyllisesti, paremmin kuin alkusyksyn päivät, jolloin vain itkin ja itkin. Pystyin pitämään valtaosan ajasta naamani peruslukemilla, vaikka oksetti. Rauhoittavista on oikeasti apua, vaikka eivät ne itkemistä lopeta. Pitää hakea lisää.

Mikä itkettää? Pettymys, hylkäämisen tunne, yksinäisyyskin. Ennen kaikkea se, että yritin, mutta en edelleenkään kelvannut. Minusta olisit ollut minulle velkaa vilpittömyyttä, aikaa, ymmärrystä epävarmuudelle ja pahalle ololle, rakkautta. Taisit kyllästyä kesken leikin, mielenkiinto lopahti, kun en enää ollut vaikeasti saatavilla, vai olinko samalla liian hankala, vaativa yhdistelmä ihmiselle joka on ensisijaisesti kiinnostunut itsestään. Itsensä muuttaminen on rasittavaa, mukavampaa on poistua paikalta, kun ei tarvitse vastata kuin itselleen. Kysymys kuuluukin, kuka kelpaa rinnallesi? Pitääkö osata huorata samalla tavalla kuin sinä, jotta mielenkiinto säilyisi?  Ilmeisesti se on tarpeen, jotta pääset säännöllisesti metsälle, yrittämään "omaa" tai muiden naisia. Miksi edes vaivauduin leikkimään tässä leikissä? No tyhmyyttäni tietenkin. Jos tämä olisi ollut ohi jo elokuussa, olisin säästynyt kokemasta samaa hylkäämisen tunnetta uudelleen. Hävettää ja hämmentää, että eilen vielä pohdin, miten anteeksianto auttaisi meitä molempia jatkamaan yhdessä, onnellisina. Olipa äärimmäisen typerä ajatus. Ei kukaan voi olla kanssasi onnellinen, ja jos joskus tulevaisuudessa niin kuvittelet, elät valheessa, ja kumppanisi samoin.

Tänään olen poistanut kaikki kontaktit sähköpostiosoitetta lukuunottamatta. Puhdistin facebook -tilin ja poistin numeron puhelimesta. Toivoisin tavallaan, että voisin pyyhkiä koko ihmisen ja samalla kaiken surun pois muistista. Vielä se ei ole mahdollista, mutta jonain päivänä on. Pyrin aktiivisesti kuollettamaan kaikki tunteet, niin hyvät kuin huonot, joita koskaan olen sinua kohtaan tuntenut. Kaikki tunteet, myös viha, ovat hukkaan heitettyä energiaa. Et ansaitse minulta enää mitää, kuten monet ovat minulle syksyn aikana sanoneet. Näin pahaa unta, mutta nyt on aamu.

Siirryn elämässä eteenpäin ja unohdan kaiken paskan, surun, epävarmuuden, itseni epäilyn, itseluottamuksen murenemisen, jonka olet käytökselläsi aiheuttanut. Tänään tuntuu, että anteeksianto ei olisi ikipäivänä ollut ansaittu, minua ja kiltteyttäni olisi käytetty uudelleen hyväksi ja sopivan tilaisuuden tullen kustu jälleen linssiin. Taisit tietää sen itsekin. Valehtelija on valehtelija, huoraaja huoraa, aina. Kulissia voi pitää yllä tiettyyn rajaan asti, tietynlaisten kontaktien seurassa, mutta parisuhteessa ihmisen todellinen luonne on vaikea pitää piilossa, kun yhdessä ollaan jokaisena viikon päivänä. Vaikka väitit, että emme ymmärrä toisiamme, minusta tuntuu, että ymmärsin sinua ja tunteitasi paremmin kuin halusit myöntää, ehkä juuri se pelotti sinua. Sinua pelotti myös se, että olin rehellinen. Olet kai tottunut ihmissuhteissasi myötäilyyn, hännystelyyn, flirttailuun, välinpitämättömyyteen tai muihin epätodellisiin kommunikoinnin tapoihin. Kumppanuus, jota joskus peräänkuulutit oli todellista kaikilta muilta osin, paitsi sinun puolestasi. Et uskaltanut myöntää sen olemassaoloa. Vaikka toisin väitit, minulla oli myös aito tahto hyväksyä sinut kokonaan ja todellinen yritys olla täydellisen avoin myös itsestäni. Minun empatiani ja välittämiseni oli aitoa, mutta pelkäsit ehkä, että näen sinusta liian paljon. Uskon, että siitä on kyse, kun väität, että et pystynyt olemaan oma itsesi kanssani. Sinun onkin nyt helpompaa etsiä uusi suhde ja pitää yllä omaa kulissiasi jonkun toisen kanssa, älä unohda lopettaa suhdetta ajoissa, ennen kuin tuo toinen pääsee liian lähelle ja todellinen luonne paljastuu.

Ainoa mitä voin toivoa on se, että jatkossa hakeudut kaltaistesi seuraan sen sijaan, että sotket jonkin toisen vilpittömän ihmisen elämän. Jos haluat huorata, niin siihen varmasti löytyy halukkaita naisia niin työpaikalta, baarista kuin kultosaliltakin, kuten aina ennenkin. Onhan sinulla asiasta kokemusta. Ehkä minun tuttavani voivat olla nyt avoimemmin vapaata riistaa, ainakin halvat sellaiset. Tänään siis päätin, että minun ei tarvitse olla sinun tai kaltaistesi kanssa missään tekemisissä. Viskasin pilaantuneet hedelmät korista. En ole saanut, enkä tule saamaan sinulta mitään sellaista mitä ilman en voisi elää, tällä hetkellä hyviä muistoja ei tule mieleen ainuttakaan ja mielelläni unohdan kaiken, minkä voin. Et yksinkertaisesti ansaitse ketään aitoa ja välittävää ihmistä. Toivottavasti jatkossa ymmärrät oman kastisi ja pysyt kaukana heistä. Ehkä et voi käytöksellesi mitään, mutta julmuutta ja välinpitämättömyyttä ei voi selitellä, ei ainakaan loputtomasti. Toista ei tarvitse satuttaa, ei ainakaan montaa kertaa. Itselleni tämä on ollut ehkä tarpeellinen opetus siitä, että kaikki ihmiset maailmassa eivät ole pohjimmiltaan hyviä, on myös ihmisiä, joilla on likainen sielu. Olet kiistatta saastaisin tielleni osuneista miehistä, toivottavasti osaan jatkossa valita paremmin. En tiedä mistä kaikki kohdallasi johtuu, menikö kasvatuksessa jotain todella pahasti pieleen... Ehkä se selittää miksi tilanne on jatkunut kohdallasi niin pitkään, etkä tähän ikään mennessä ole vieläkään kokenut tarpeeksi tarvetta muutokseen. Tervemenoa helvettiin minun puolestani!