YLEn aamu-tv ei kuulu enää suosikkeihini. Vaihdoin jokunen vuosi sitten kokonaan aamu-uutiseni kilpailijan puolelle, vaikka Karhuvaaran Latesta yleisesti häiriinnynkin. Syynä Latesta riippumattomaan vaihtoon oli YLE:n keskutelujen tason romahdus. Aamut täyttyivät mielestäni kaikenlaisista höpöhöpö -vieraista, askarteluohjeista ja kirjavinkeistä. En itse jaksa sellaista aamuisin katsoa, vaan vaadin keskusteluja päivänpolttavista aiheista, oikeita uutisia, kannanottoja ja ajankohtaisia vieraita. 

No yhtä kaikki, törmäsin YLEn sivuilla tämän aamuisen vieraan haastatteluun ja täytyy myöntää, että tällä kertaa olisi ollut mielenkiintoista nähdä haastattelu. (Toki sen näkee näin jälkeenpäin esim. YLEn Areenasta)

Psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt siellä kommentoi aihetta, mitä naiset haluavat. Tony on minusta ärsyttävä hahmo, pidän häntä jostain syystä sovinistina, joka pistää ihmisten päähän milloin mitäkin ajatuksia sukupuolten välisistä roolijaoista jne. Mielestäni hän edustaa varsin vanhanaikaista näkemystä miehestä miehenä ja naisesta naisena. Näkemys on myös varsin heteronormatiivinen. Se ärsyttää minua, sillä minusta hänen tulkinnoissaan ei juuri jää tilaa yksilöille ja heidän moninaisille toiveilleen ja haluilleen. Ylipäätään on naurettavaa lausua jotain yleisiä ominaisuuksia niinkin heterogeeniselle ryhmälle kuin naiset (samoin kuin myös miehet). Varsinkin jos puhutaan toiveista ja haluista parisuhteessa. Miksi kaikki naiset haluaisivat samaa?

Entä mitä Tony sitten sanoi? No hän puuhui kirjastaan Parisuhteen kemia, jonka punaisena lankana on ajatus, että nykyaikainen tasa-arvo samanlaisuutena toimii kyllä yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei parisuhteessa. Sukupuolten samanlaisuus saa seksuaalisen jännitteen väljähtämään. Tämä voi tietyllä tapaa pitää paikkansa, mutta vain jos kaikki naiset, siis KAIKKI naiset, kokevat seksuaalista jännitettä vain suhteessa heitä dominoivaan mieheen. Mielestäni ajatus yksinkertaistaa paitsi parisuhdetta, myös seksuaalisuuden käsitettä.

Mikä kunkin elämässä aiheuttaa seksuaalista jännitettä, on vaarallinen aihe yleistettäväksi. Sitä paitsi ihmisten seksuaalisuudessahan tapahtuu muutoksia myös iän ja elämäntilanteen myötä. Itse en ikipäivänä voisi lausua, että seksuaalisuuteni on tänä päivänä samanlaista kuin kymmenen vuotta sitten, se on jopa erilaista kuin puoli vuotta sitten. Kaikki ihmisen kokemukset ja tunteet heijastuvat myös seksuaalisuuteen. Asia ei voisi olla enää monimutkaisempi ja häilyvämpi, joten tästä syystä Dunderfeltin kaltaiset yhden totuuden miehet ovat vaarallisia. Tai no, eivät ehkä vaarallisia, mutta pahasti hakoteillä. Eikä ihmisten tulisi myöskään heidän sanomaansa liian vakavasti ottaa. 

Täytyy myös myöntää, että pystyn myös allekirjoittamaan joitakin ajatuksia. Dunderfelt arvelee, että parisuhteista puuttuu todellinen vuorovaikutus. Tämä on varmasti monessa tapauksessa aivan totta. Naiset kaipaavat D:n mukaan vastusta, mutta eivät vastustajaa. Hän myös näkee, että naiset ovat parisuhteessa yliaktiivisia, miehet taas passiivisia. Parisuhteen tulisi olla kuitenkin syvällisellä tavalla intiimi. Itse näen, että vaikka lähipiirissäni monet naiset ovat miehiinsä nähden aktiivisempia, eivät he kuitenkaan ole välttämättä vuorovaikutuskykyisempiä. Naiseus ei siis välttämättä takaa vuorovaikutusta, eikä mieheys sitä estä. Olen itse syyllistynyt useita kertoja vuorovaikutuksen puutteeseen. Ylianalysoin itseäni ja läheisiäni, mutta olen usein kyvytön pukemaan tuteitani sanoiksi, kerron niistä vasta kun kokemukseni on jo kriisiytynyt ja koen asiasta ahdistusta, siis liian myöhään. Mitä muuta tämä on kuin vuorovaikutuksen puutetta? Ja käsittääkseni olen kuitenkin nainen. 

Kommunikoinnin puute, kyvyttömyys puhua tunteista ja oman paikan ja roolin hahamottumattomuus parisuhteessa ei siis ole vain yhden sukupuolen ongelma. En katso että miehet olisivat tässä tilanteessa jotenkin alakynnessä. Tasa-arvo niin yhteiskunnallisella tasolla, kuin parisuhteenkin tasolla voi toteutua vain, jos erilaiset roolit ja odotukset eivät perustu sukupuoleen, vaan yksilön kykyyn kantaa näitä rooleja. Viime kirjoituksessani mainittu metroseksuaalisuus onkin mielestäni avain tähän kaikkeen. Meissä kaikissa on niin miestä kuin naista, mikäli tätä vanhanaikaista sukupuoleen perustuvaa ominaisuuksien jaottelua halutaan harrastaa.


Paris Combo - Attraction