Hah, eilen tehtiin lentosuunnitelma! Asetettiin siis päivämäärä seuraavalle tapaamiselle. Se tapahtuu runsaan viikon kuluttua.

Jostain syystä odottaminen ei ole tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella. Olen ollut varsin hyvällä mielellä asian suhteen koko toukokuun ajan. Toisaalta töissä on ollut kiirettä ja olen elänyt melkoisen tiukassa rytmissä kuukauden verran. En ole ehkä ehtinyt murehtia ja tuntea yksinäisyyttä niin paljon kuin aikaisemmin. Tai ehkä olen alkanut voida paremmin. Ehkä voin nyt oikeasti ihan hyvin, mikä antaa kärsivällisyyttä ja luottamusta myös vähän epävarmassa ja hankalassa elämäntilanteessa. Paino sanalla vähän, koska elämäni tuntuu nyt huomattavasti vähemmän hankalalta kuin aikaisemmin.

Vaikka asia ei ole ehtinyt aiheuttaa sen suurempaa ahdistusta, tai ehkä juuri siitä syystä, olen nyt tulevasta tapaamisesta innoissani (!). Samassa kaupungissa ja samassa huoneessa oleminen peräti viikon ajan on varsin epätavallista, kerrassaan ennenkuulumatonta, tässä epätavallisessa suhteessa. Fyysinen läsnäolo on harvinaista herkkua. On varmasti taas kummallista kuukauden jälkeen istua toista ihmistä vastapäätä, puhua läpi yön ja katsoa toista silmiin sen sijaan, että kuulisi vain äänen.

Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään kaikankarvaista ylidramatisointia tässä suhteessa, sillä en halua sortua aiempia rakkauksiani vaivanneeseen kohtalonomaiseen ajatteluun. Näin ehkä pystyn pysymään paremmin uskollisena sille mitä itse haluan ja tarvitsen. Oma elämän eläminen unohtuu, jos kuvittelee kohtalonsa muodostuvan jonkun toisen ihmisen varaan. Maailmassa on paljon ihania ihmisiä, eikä kukaan ole toisen kohtalo mitenkään yksiselitteisellä tavalla. Kohtaloksi toinen muodostuu vasta, kun molemmat sitä haluavat ja toisistaan tuntevat.

Yritän siis elää päivän kerrallaan ja nauttia tasapainoisesta tunteesta, ystävyydestä ennen kaikkea, pohtimatta sen syvenemistä enempää kuin luonnolliselta tuntuu. Olen siitä hyvilläni, sillä tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässäni otan aikaa tunteiden kehittymiselle sen sijaan, että päätä pahkaa syöksyisin johonkin. Se tuntuu hyvältä ja varmalta, tasaiselta ja kypsältä. Näin voin olla koko ajan varma siitä, että se mitä tunnen on todellista, aitoa ja rehellistä, oikeaa kiintymystä, ikävää, intoa ja iloa. Ah, tänään olen aika onnellinen.