Varsin moninaiset neljä päivää takana. Kaiken kaikkiaan kuitenkin fiilikset niin suuresti plussan puolella, että sitä on vaikeaa edes ymmärtää. Otsikko onkin tällä kertaa vähän väärä, sillä katkeransuloisten tunnelmien sijasta on melkoisen suuri luottamus ja hyvä olo. Katkeruutta aiheuttaa lähinnä erossa olemisen tuska, mutta sekään ei juuri nyt vaivaa. Tällä hetkellä asiat ovat jotain, mitä en oikein osaa vieläkään määritellä, mutta jotain tärkeää kuitenkin. Ja siitä tulee hyvä olo.

Tilanteeseen liittyy suuri luottamus siihen, että asiat järjestyvät siten kuin niiden pitää. Voi siis keskittyä nauttimaan hetkestä. Murehtimatta liikaa. Ja samalla täytyy myöntää, että on ainakin potentiaalisena hyvä hallinnan tunne. Varmuus siitä, että minä itse voin vaikuttaa siihen, mitä elämässäni tapahtuu ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Mikä kulloinkin tuo minulle hyvää mieltä ja tekee minusta onnellisen. On hyvä muistaa että todellinen elämä, se elettävä ja olemassaoleva elämä, on tässä ja täällä. Sitä pitää siis ensisijaisesti elää, jo haluaa olla onnellinen. Kaikki kaukainen ja tavoittelemisen arvoinen on ihana boonus, mutta jotakin, jonka ympärille ei voi koko elämää rakentaa. Se on hyvä huomata ja myöntää, sitten voikin keskittyä asian positiivisiin puoliin.

Vaikutan ehkä kovin päättäväiseltä, pyrkien itsekin vakuuttamaan itseni siitä, että näin asia on, mutta tosiasiassa tässä, niinkuin kaikessa rakastamiseen ja tunteisiin liittyvässä, on taas ja aina kyse prosessista. Jostakin, jonka läpi kuljetaan ja edetään. En siis oikein tiedä mitä kohti kuljen, onko edessä hyvää vai pahaa. Päätepiste on tavoittelemisen arvoinen, mutta toisaalta matkallaolostakin pitää, ja saa nauttia. Täytyy muistaa, että tämä on minun elämääni ja se on hyvää. Hyvää elämää on jo matkalla kohti sitä jotakin.

Goldfrap: Road to Somewhere