Viikko aikaa matkalle lähtöön. Olen aivan täpinöissä asiasta, ajoittain kauhusta kankeana, ajoittain innostuneena. Tänään sai varattua hotellin, jonka halusin, joten innostus oli hetkellisesti silminnähden kasvussa. Asia, joka eniten jännittää, on budjetti. Matkoja tuli tähän runsaan kukauden sisälle nyt enemmän kuin arvasinkaan. Mutta kiire pitää ihmisen teveenä. Ainakin minut.

Toinen asia joka jännittää, on yksin matkustaminen. Olen silti onnistunut työntämään asiaan liittyvän hermostuksen taka-alalle ja välttämään pahinta paniikkia. Päätin, että paniikki tulkoon vasta perillä, tai lentokoneessa tms. Etukäteen en jaksa, enkä voi ahdistua asiasta.

Edessä on kaikin puolin tarpeellinen harjoitus. Aion oppia jotain itsestäni, yksinolemisen pelon voittamisesta ja henkisestä tasapainosta. Se riittäköön matkustuksen monivaattoriksi. Ehkä näen myös mukavia ihmisiä ja kauniita ja mielenkiintoisia asioita. Se on kaikki pelkkää plussaa nykyisessä elämäntilanteessa. Eikö joku joskus jossain sanonut, että tuleen pitää heittäytyä, mutta siihen ei kannata jäädä makaamaan.